OURAN SAARISTON HISTORIAA

1300-luvulla lähinnä vain Hevosluodon, Lööpperin, Skrakan, Hamskerin ja Saunaluodon korkeimmat laet olivat vedenpinnan yläpuolella. Valtaosa nykyisistä saarista oli tuohon aikaan vielä vedenalainen matalikko. Samoihin aikoihin ruotsalaiset siirtolaiset asuttivat Merikarvian rannikkoa, joten myös Ouran suurimpien saarien alkuperäinen nimi on ollut ruotsalainen. 1700-luvun lopulla ruotsinkieliset nimet vähenivät, kun rannikkoseutu oli suomalaistunut. Maankohoamisen myötä merestä nousseiden uusien saarten nimet ovat jo suomenkielisiä.

Ajasta, jolloin nykyisen Ouran saariston alueelle on perustettu ensimmäisiä pysyvämpiä tukikohtia, ei ole varmuutta. Arkeologit ovat viime aikoina löytäneet Ourasta suuria kivirakenteita, jotka viittaavat siihen, että alueella on ollut merkitystä jo varhain, eikä se ole ollut merenkävijöille vain läpikulkupaikka, kuten aiemmin on ajateltu.
1700-luvulla vapaa purjehdusoikeus edisti merenkulkua ja laivanrakennusta. Ensimmäiset tiedossa olevat Ouran saaristossa sijaitsevat tukikohdat ovat myös peräisin 1700-luvulta. Hamskerin luodolla sijaitsevat ns. ryssän uunit osoittavat venäläisen laivaston pitäneen saaristoa tuolloin tukikohtanaan. Samalla vuosisadalla Merikarvian edustalle tehtiin ensimmäinen merkitty väylä ja luotsaustoiminta käynnistyi.

1800-luvulla saariston arvo alkoi kasvaa elinkeinoelämän vilkastuttua ja muun muassa kalastuksen saadessa ammatillisia piirteitä. Vaasan luotsipiiriin kuulunut Ouraluodon luotsitupa valmistui v. 1851. 1856 rakennettiin myös Ouran Pooki turvaamaan merenkulkijoiden matkaa turvalliselle väylälle kohti Merikarvian satamaa. Vuonna 1916 Ouraluotoon rakennettiin venäläisiä sotilaita varten yöpymiskasarmi ja vartiotorni. Ns. ryssäntornin arvellaan olleen 24 m korkea. Torni pysyi pystyssä kolmekymmentä vuotta, ja vieläkin luotsiaseman eteläpuolelta erottaa kivikasat, joiden keskellä tornin jalat olivat. Ns. ryssänkasarmissa oli yksi huone ja tavaramakasiini.

Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1937 rakennettiin uusi, vielä nykyisin olemassa oleva, kaksikerroksinen luotsitupa vanhan luotsituvan paikalle. Nykyään tämä Ouraluodon luotsiasema on yksi tunnetuimmista Merikarvian nähtävyyksistä. 1800-luvun loppupuoliskolla kalastuksen lisäksi saaristoon houkutteli hyvät laidunmaat. Saaria alettiin hyödyntää lammaslaitumina. Myöhemmin, kun kesällä asuttiin saaristossa pidempiä aikoja, kalastajaperheet toivat saaristoon mukanaan myös muuta karjaa, sikoja ja lypsylehmiäkin. Karjalle niitettiin rantaniittyjä rehuksi. Saaret pysyivät avoimina laidunnuksen ansiosta. Laidunnuskulttuuri jatkui 1970-luvun alkuun asti.

Suuri murroksen aika tuli 1960-luvulla. Maanomistus alkoi yksityistyä ja saartenkin arvoa alettiin mitata rahalla. Ouran saaristoon alettiin rakentaa kesämökkejä ja luontaiselinkeinot hiipuivat. Saaristoelinkeinot muuttuivat harrastuksiksi ja saaristosta alettiin etsiä lähinnä elämyksiä. Ouraluodon luotsiaseman toiminta loppui 30.6.1968, kun yhä suuremmat ja nopeammat alukset alkoivat hoitaa liikennöintiä. Tämän jälkeen luotsiasema oli Rajavartiolaitoksen käytössä merivartijoiden tukikohtana, kunnes vuonna 2000 koko Ouraluoto rakennuksineen siirtyi Merikarvian kunnan omistukseen.

Tiedot kokosi Terhi Mattila