Krookan naamampeso - syntisestä sahatavarasatamasta kunnan kulttuurikeskukseks

Silakkapaatteja, savustamoita ja sualakalaa. Pirtukanistereita, pimeitä pulloja, puskis ja parruilla tasapainoilevia ”pianoisparlamentaarikkoja” panemas mailmaa mallilles. Kalijaaseja, kuunareita ja onkareita. Hevosmiähiä, lastoomiähiä, merimiähiä ja järijestysmiähiä...

Krookka on aina ollu Merikarvian kansaivvälisim paikka, kunnav väylä isoo mailmaa. Ko kevät vei viimisekki jäät Krookallahadelta ja Präändöön nokan takaa, laivat tuli hakemaa puutavaralastiis mölijältä taikka rediltä. Laivaif fölis tuli meripojaat, jokka viätti vapaa-aikaas Kinon nurkis ja Kalapakal lavalla flikkoja kattelemas. Juur nua merimiähet lisäs Krookan ennestäski painavaa rapakalijaj ja laivaviinan kastelemaa syntikuarmaa, eikä kunnof flikat saanu mennä yksin Krookkaa edes silakoita ostamaa. Kreetuämmät kylä väitti, että jokku kumminki kävi siälä nailonsukkia tianaamas...

Ny Krookka om pessy naamas oikee hajusaipoolla. Ny sinne saa mennä kaikki, yksin taikka yhtenä nauttimaa kulttuurista. Krookas on tarijolla oopperaa, vaihtuvia taidenäyttelyitä, konsertteja, lastenkulttuurii ja kukkanäyttelyitä. Saa siältä silakkaaki, savustettuna taikka kryydättynä. Saa hyvää ruakaa ja napanterikki jalaallisesta klasista ihaj julukisesti. Juattoja ei nävy, rannat or rakennettu ja siivottu. Laivoista ja merimiähistä on enää muistot jälijellä, puutavara siirtyy autokulijetuksin uutta tiätä sahalle, ja vanahaj ja uuden tiäv välii jää kunnan kaunein kyläidylli. Syntiki on seläätetty aikoja sitte, niättä tervetuloo vaa Krookkaa kavvempaaki paatilla viarasvenesatamaa, kunnam mölijälle taikka autolla kulttuurikukkuloille, ooppera-areenalle ja VanahaaSavuu.