Huom! Olet Merikarvian kunnan arkistosivuilla, näitä sivuja ei enää ylläpidetä.
Siirry tästä Merikarvian kunnan nykyisille verkkosivuille: www.merikarvia.fi
Huom! Olet Merikarvian kunnan arkistosivuilla, näitä sivuja ei enää ylläpidetä.
Siirry tästä Merikarvian kunnan nykyisille verkkosivuille: www.merikarvia.fi
 
Suomeksi in English p� svenska
Matkailu ja vapaa-aika
Matkailu ja tapahtumat
Vinkkejä koronaepidemian ajaksi kotiin ja vapaa-ajalle
Krookan satama »
Majoituspalvelut, ruoka- ja kahvipaikat
Galleria Vanha Savu
Näh­tä­vyy­det
» Museot palvelevat
» Herännäissaarnaaja Anna Rogelin patsas
» Ka­las­tus­mu­seoa­lue
» Lan­kos­ki
» Kiviaidat ja tonttukivet
» Merikarvian puukirkko
» Ko­ti­seu­tu­mu­seo »
» Pyt­ty­ma­ka­sii­ni
» Matilda Roslin-Kalliolan kirjailijakoti
» Merikarvian Korsutupa ja perinnemuseo Veteraanipuistossa
» Krookan merenrantanäyttämö
» Koivuniemen Herra
Kalastusta joella ja merellä »
Räätälöi retkipaketti ryhmällesi »
Vuokrattavat juhlatalot »
Me­ri­cam­ping
Ur­hei­lu­ta­lo
Jää­hal­li »
Ret­kei­ly »
Rat­sas­tus
Ul­koi­lu »
Ve­nei­ly
Ouran saaristo »
Me­ri­kar­vian­jo­ki
Sata saaren rantaa -karttahanke
Selkämeren kansallispuisto
Merikarvian murre
Matkailu ja vapaa-aika > Nähtävyydet > Matilda Roslin-Kalliolan kirjailijakoti

Matilda Roslin-Kalliolan kirjailijakoti

Toisinaan Matildakin saattaa olla ovella vieraitaan vastaanottamassa. 
Matilda Roslin-Kalliola (1837-1923) oli aikanaan laajalti tunnettu ja arvostettu kirjailija. Hänen tuotantoaan elävöittävät sukutunne ja voimakas isänmaanrakkaus. Sen takia hän pani alulle suuren adressin helmikuun manifestin jälkeen vuonna 1899. Hänen mökkinsä on säilytetty yhtenä harvoista suomalaisista kirjailijakodeista.
. Matilda Roslin-Kalliola (Matilda Ahlrot) syntyi Merikarvialla 28.5.1837 mäkitupalaisen Juha Ahlrotin ja kirkkoherra Bergelinin tyttärentyttären Karoliina Juhontyttären avioliitossa.
· Matildan isä oli vaihtanut sukunimensä Ahlstömistä Ahlrotiksi, ettei hänen luultaisi ylpeilevän sukulaisuudellaan kauppaneuvos Antti Ahlströmin kanssa.
· Matilda oli pariskunnan ensimmäinen eloonjäänyt lapsi.
· Matilda sairasti nuorena isorokon ja sairaus heikensi hänen näköään. Loppuaikoinaan hän oli jo lähes sokea.
· Koska silmien hoito vaati paljon kiireiseltä Matildan äidiltä, kummitäti
Anna – Charlotta Bergelin (Lotta) otti hänet hoitoonsa.
· Matildan silmät paranivat nopeasti hyvässä hoidossa, lapsuuden ja nuoruuden Matilda vietti suurelta osin Bergelinin sisarusten luona Norrgälen torpassa, koska siellä Matilda piti asemastaan nuorimpana lapsena, sillä kotonaan hän oli joutunut hoitamaan nuorempia sisaruksiaan.
· Matilda on kuvannut Norrgälen kotielämää muistelmissaan vuodelta 1843, jolloin hän oli kuusivuotias. Muistelma julkaistiin Satakunnan Sanomissa vuonna 1912.
· Isä Juha Ahlrot oli pyytänyt Bergelinin sisaruksilta, että Matilda kasvatettaisiin siten, että hän pystyy elättämään itsensä.
· Lotta – täti opetti Matildan ompelemaan.
· Sokeutunut Elisabet Bergelin ( äidin äitipuoli, mummo ) opetti Matildan lukemaan ja jo lapsena Matilda luki raamatun kolmeen kertaan huutaen joka sanan huonokuuloisen mummon korvaan.

· Matilda kasvoi sekä vanhempiensa kodissa että Norrgälessä vakaassa uskonnollisessa ilmapiirissä.
· Alkusysäyksen raamatuntutkimiseen ja ennustusten tulkitsemiseen antoi kirkkoherra Gustaf Nyholm vuosina 1871 – 1879 ja myöhemmin tämän jälkeen julkaistiin Roslin – Kalliolan maailmansodan syttymistä käsittelevä kohuttu kirjanen Gogon gota syksyllä 1911.
· Matilda oli suurelta osin itse oppinut, sillä yhdeksänvuotiaana Matilda kävi vain neljä viikkoa Karl Daniel Sandelinin pitämää kyläkoulua ja sai sieltä kirjoitustaidon.
· Matildalla oli taipumusta myös laskentoon, jota myös tuleva kauppaneuvos Antti Ahlström hänelle opetti.
· Suuri muutos oli Matildan tädin Anna – Charlotta Bergelinin kuolema uudenvuoden päivänä vuonna 1850, jonka jälkeen huoleton lapsuus päättyi, sillä kolmestatoisa ikävuodesta lähes viisikymppiseksi Matilda huolehti alkoholiongelmaisesta Katariina – tädistä (Karin).
· Matilda antoi vaikean lupauksen Elisabet – mummolleen olla jättämättä
Katariina – tätiään yksin vain kaksi päivää ennen mummon kuolemaa 1853.
· Mummon kuoltua Matilda turvautui vaikeuksissaan ystävänsä Johanna Forssin tukeen.
· Johanna Forssin avustuksella Matildan ompelijan kyvyt tulivat huomatuiksi ja pian hän kykeni elättämään itsensä ja kasvatusäitinsä ompelutöillään.
· Johanna Forssin vanhin poika Anton Forss oli Matildan nuoruudenrakastettu, mutta Anton muutti työn perässä Närpiöön vuonna 1871.
· Kun Matilda matkusti Antonin luo toiveikkaalle vierailulle joulun aikaan vuonna 1879, hänelle selvisi, että aviomieskokelaansa oli lupautunut hoitamaan myöskin alkoholiongelmaista Sofia – sisartaan, joten Matilda unohti avioliittohaaveensa.
· Vuosi tapahtuneen jälkeen (28.12.1880)Matilda suostui vaimoksi puuseppä Gustaf Olof Roslinille, mutta onneton avioliitto oli pettymys miehen tuhlailun ja erilaisten ristiriitojen vuoksi.
· Naimisiin mentyään hän muutti Tilda Ahlrot -nimensä Matilda Rosliniksi.
· Matilda elätti itsensä ja parempiin oloihin tottuneen tätinsä käsitöiden lisäksi myös myyjänä.
· Vuosina 1876-1883 Matilda toimi kauppiaana Saarelan torpassa, kunnes rakennutti omat huoneet Saarelan torpan lähelle, Haapaniemen talon maalle, Merikarvian puoleiselle joenrannalle, jossa piti kauppaa vuoteen 1886 saakka.
· Kuuden avioliittovuoden jälkeen taloudellinen tila oli osaltaan miehensä vuoksi niin huono, että oli tehtävä pesänselvitys, jossa Matilda menetti kaiken omaisuutensa, kuten Bergelinin perheen muistoesineet ja irtaimiston. Samalla yhteiselo Gustafin kanssa päättyi, vaikka avioeroa pari ei koskaan tehnyt.
· Syyt Gustaf Roslinin kanssa avioitumiseen olivat Matildan mukaan Anton Forssia kohtaan tuntemansa rakkauden tukahduttaminen ja isännän tarve kotona Matildan ollessa itse kauppamatkoilla.

· Vuonna 1886 Matilda lähti kauppias Gustafssonin kauppa-apulaiseksi Ruovedelle 150 markan vuosipalkalla.
· Vuonna 1888 Antti Ahlström pyysi Matildaa hoitamaan Leinebergin tehtaan seudulle kauppaa 600 markan vuosipalkalla, mutta kauppa ei kannattanut ja Ahlström lopetti sen jo seuraavana vuonna. Palkalla Matilda sai kuitenkin velkansa maksettua.
· Matilda palasi Merikarvialle ja Sepänmäelle, jossa hänen oli aloitettava elämänsä alusta tyhjin käsin 52 vuoden iässä.
· Matilda joutui kuitenkin lähtemään ankeasta porstuakamarista talveksi, mutta sai yllättäen käsityönopettajan toimen vuosiksi 1890–1891 Ahlströmin kansakoulusta Antti Ahlströmin kehotuksesta ja opettaja Akseli Hakosalon pyynnöstä.
· Anton Forss astui Merikarvian kirkkoherran virkaan vappuna 1881, jossa avioitui Matildan avustuksella Maria Grandellin kanssa.
· Forssit muuttivat Ruotsinpyhtäälle kirkkoherran viran vuoksi vappuna 1891, jonne Matilda oli yhteydessä kirjeitse aina Antonin viimeisiin vuosiin asti.
· Rahan ansaitsemiseksi Matilda ompeli niin ahkerasti vaatteita muille, ettei saanut tilaisuutta tehdä itselleen uusia, joten hän käytti monta vuotta samaa mustaa pukua kylälle mennessään.
· Matilda puolusteli saman asun käyttöä toteamalla mustan olevan hänelle sopiva väri, vaikka todellinen syy oli köyhyys.
Kun Matilda jäi yksin noin 50-vuotiaana taloudellisen romahduksen, avio-onnen päättymisen ja tätinsä kuoleman jälkeen, alkoi hänen kirjailijan uransa.
· Ensimmäinen painettu kirjallinen tuote ilmestyi Weitikka –nimisen pilalehden palstoilla nimimerkillä Rikka.
· Vielä naimisissa ollessaan Matilda usein kirjoitteli artikkeleita Amerikan Suomalaiseen Lehteen.
· Kesällä 1889 Matilda Roslin lähetti Porin kirkkoherra Grönvallille muistelmasarjansa tarkastettavaksi ja sitten myöhemmin Satakunta – lehteen.
· Grönvall oli huomauttanut Matildaa kirjoitusten kielellisistä puutteista, sillä teksteissä oli vivahteita ruotsinkielestä sanavalinnoiden ja lauserakenteiden osalta.
· Matildan jykevää kirjoitustyyliä kevensivät leikilliset sutkautukset, murresanat ja koomiset käänteet.
· Inkeri – romaanin ensimmäinen luonnos on vuodelta 1889 ja sen nimi oli vielä silloin Rikkein ruukku.
· Kirjallista tuotantoa kuvaa sukutunne ja isänmaallisuus.
· Kirjoitukset kuvauksia kansan tavoista ja uskomuksista.
· Kotiseutuharrastuksella, kuten kirjoittamalla pitäjänkertomuksia, tekemällä paikallistutkimuksia ja kansansatujen, murresanojen ja muinaisesineiden keräämisellä Matilda otti osaa isänmaalliseen sivistystyöhön.
· Kotiseutuharrastus jatkaa merkittävää H. G. Porthanin ajan kiinnostusta Suomen kansallisesta menneisyydestä.
· Jo nuorena Elisabet –mummon kautta Kalevalaan tutustunut Matilda
Roslin–Kalliola teki myöhemmällä iällä Kalevala –aiheisia runoharjoitelmia.
· Matilda oli erityisen kiintynyt Merikarvian pappilaan ja kertoi siitä paljon muistoja, esimerkiksi Satakunnan Sanomain murrejutussa Ensimmäinen kahvinkeitto Merikarvialla.
· Kirjallisen uran merkitys on siinä, että kertomukset säilyttävät tuleville sukupolville kuvauksia unohtuneista kansantavoista ja uskomuksista seudun kansan keskuudesta.
· Esimerkiksi 1867–1868 nälkävuoden kuvaukset ovat merkittäviä muistoja
tuolta ajalta.
· Roslin–Kalliolan tuotanto kuuluu kansanrunouden ja taiderunouden välimaastoon, kansanelämän kuvaukset ovat verrattavissa tyyliltään Pietari Päivärinnan tuotantoon ja historiallisena kertojana Matildan esikuvia ovat Välskärin kertomukset ja Gummeruksen novellit.
· Kirjailija Kyösti Vilkuna huomautti arvostelussaan, että Roslin–Kalliolalle on tyypillistä eloisa kuvaustyyli ja taitavat vuoropuhelut.
· Roslin–Kalliolan historiikin kirjoittajan Aina Lähteenojan mukaan kirjailijattaressa olisi ollut ainesta muuhunkin kuin kansankirjailijan asemaan, sillä taloudelliset olot estivät hänen laajemman kehitysmahdollisuutensa.
· Kasvatukseltaan Matilda kuului vanhempaan historiallis–isänmaallisen kirjallisuuden aikakauteen, jonka 1880-luvun realismi lopetti.
· Matilda Roslin–Kalliola asetti isänmaan yksityisten etujen edelle.
· Isänmaallisuuden lisäksi myös jumalanpelko oli hänen ohjenuoranaan.
· Isänmaallisuus liittyy mm. vuoden 1899 helmikuun manifestin jälkeiseen suureen adressiin, jonka alkutaipaleella Matilda oli mukana.
· Kenraalikuvernööri Bobrikoff oli sanonut, että Suomen kansa oli ottanut helmikuun manifestin tyytyväisenä vastaan, josta Matilda oli eri mieltä ja kannusti G. A. Hemania esittämään anomuksen kansalaisadressista tulevilla valtiopäivillä.
· Adressi oli menestys ja sen aikaansaanti oli valtava mielenosoitus, mistä johtuen salaa liikkuvat venäläiset provokaattorit koettivat pelotella adressin allekirjoittaneita ihmisiä.
· Matilda kirjoitti kirjeen pelottelusta Turun ja Porin läänin maaherralle Theodor von Kraemerille ja se julkaistiinkin helsinkiläisessä Nya Pressen – lehdessä ja myöhemmin Satakunta-lehdessä nimellä ”ääni syvistä riveistä”.
· Tästä johtuen Matilda nimimerkillä ”en folkets kvinna” kävi kamppailua sanomalehtikirjoittelulla kauppias Wilhelm Popoffia vastaan, joka oli Matildan kirjoituksessa esitetyn väitteen mukaan uhannut adressin kirjoittajia Siperiaan karkottamisella.
· Porista lähetettiin santarmit etsimään Matildaa, mutta häntä ehdittiin varoittaa.
· Roslin – Kalliolla oli näin osuus myös itsenäisyysliikkeen kehityksessä ja hänellä oli myös mahdollisuus nähdä Suomi itsenäisenä valtiona.
· Vuodesta 1880 Matilda hankki toimeentulonsa yksinomaan kirjoituksillaan.
· Kirjoitti nimillä Rikka, Tyyne Alho, Tapani Tarkka, Kansan nainen, M. R, Matilda Roslin, Matilda Kalliola ja Matilda Roslin–Kalliola.
· Matilda hylkäsi tuottamattoman Tyyne Alho nimimerkin ja ryhtyi kirjoitta-maan Tapani Tarkan nimellä, jolla kirjoitti esim. Satakunta–lehteen novellin Punainen lintu, joka on Roslin – Kalliolan parhaita kirjallisia saavutuksia.
· Matildalla oli synnynnäisen kertojan lahja, valpas äly, tarkka havainnointikyky ja taito eläytyä aiheeseen.
· Vuosina 1891–1895 Satakunta– lehdessä ei ollut Matilda Roslin kirjoituksia, mutta vuonna 1896 tuli Satakunnan toimittajaksi kirkkoherra Hemanin lanko tri E. J. Tammelin–Tammio, jonka jälkeen monta käsikirjoitusta pääsi Satakunnan palstoille.
· Vasta 1800-luvun loppuvuosina Matilda alkoi kirjailijana tulla tunnetuksi, kun hänen kertomuksensa Milloin ja missä kuolema tapahtui? ja Kuollutko vai valekuollut? ilmestyivät kansanvalistusseuran julkaisujen sarjassa.
· Norrgälen Elisabet–mummo oli pitänyt tärkeänä, että Matilda kertoisi jälkipolville kuulemansa sotamuistot ja niinpä niistä ilmestyi muistelmateos Päättyneen vuosisadan kynnykseltä vuonna 1902 Kansanvalistusseuran julkaisemana.
· Syksyllä 1907 Matilda sopi kustannusosakeyhtiö Werner Söderström Oy:n kanssa myöskin perhemuistoista kertovan Inkeri–romaanin painatuksesta, joka luonnoksena oli vielä nimeltään Rikkein ruukku. Romaani sai suosiollisen vastaanoton.

· Roslin–Kalliolan lähes koko kirjallinen tuotanto on syntynyt itse rakennetun talon kirjoituspöydän äärellä.
· Itsenäistyttyään Matilda rakennutti itselleen kodin, jolle hän antoi nimen Kalliola Bergelinin muistoksi.
· Merikarvian kirkkoherra Heman ei pyytänyt tontista vuokraa vaan riitti, että Matilda lupasi muuttaa karun paikan kauniiksi.
· Rakennustarvikkeet Matilda sai sattumalta kauppaneuvos Ahlströmin kautta huutokaupasta ja ostosummankin Matilda kuittasi vuosia myöhemmin, kun hän avusti Juhani Ahoa Antti Ahlströmin elämänkerran teossa.
· 28.11.1897 Matilda muutti uuteen kotiinsa, jossa asui kuolemaansa saakka.
· Matilda toteutti lupauksensa ja kivikkoinen mäki muuttui kauniiksi puutarhaksi.
· Sisältä pienen kamarin ja keittiön käsittävä mökki on entisellään eivätkä edes sota-ajalla asutetut siirtolaiset sitä muuttaneet.
· Vuonna 1906 suuressa nimenmuutoksessa Matilda otti lisäsukunimen Kalliola.
· Koti oli kirjailijalle hänen ” kallein maallinen aarteensa ”.
· Rakennus on vuorattu syksyllä 1907 ja samalla siihen rakennettiin veranta, jota käytettiin vastaanottohuoneena kesäisin.
· Historiallinen kiviruukku ja rehevät koristekasvit, sohva ja kahvipöytä istuimineen muodostivat sen kaluston.
· Myöhempinä vuosina Matildan näkö huononi nopeasti lapsena potemansa isorokon vuoksi ja hän hakeutui Helsinkiin tutkimuksiin, jossa selvisi, että häntä odotti täydellinen sokeus.
· Samalla kun Matilda menetti näkökykynsä, vaikea reumatismi lamautti liikkumiskyvyn, joten hän eli elämänsä viimeiset kymmenen vuotta lähes erakkona, vaikka hyvät ystävät kävivätkin häntä silloin tällöin tervehtimässä.
· Esimerkiksi kirjailija Juhani Aho vieraili Kalliolassa syksyllä 1902 kauppaneuvos Antti Ahlströmin elämänkertaa koskien.
· Werner Söderström Oy julkaisi vuonna 1921 Maila Talvion ehdotuksesta Matilda Roslin – Kalliolan valikoituja novelleja kokoomateoksessa Viestini menneiltä sukupolvilta.
· Kun Matilda täytti 85-vuotta sai hän Merikarvian kunnalta tuhannen markan rahalahjan ja Porin naisliitto sekä Satakunnan kirjallinen kerho ilmoittivat maksavansa kuukausieläkkeen.
· Matilda Roslin – Kalliola kuoli 25.4.1923.
· Kirjailijattaren eläessä mökkiä ei koskaan maalattu, mutta 1940-luvulla se maalattiin keltaiseksi.
· 1970-luvulla rakennus sai uuden maalipinnan ja katto korjattiin.
· Vuonna 2009 kirjailijakoti sai uuden pärekaton, kallistunut kuisti oikaistiin ja ympäristöä karsittiin.
· Mökki on yksi harvoista suomalaisista kirjailijakodeista.


Lähteet
Lähteenoja, Aina: Matilda Roslin – Kalliola ( 1926 )
Lång, Reija: Mäkitupalaisen tyttärestä kirjailijaksi. Matilda Roslin – Kalliola ja kansallisen kirjoittamisen monet muodot ( 2008 )
Roslin – Kalliola, Matilda: Viestini menneiltä sukupolvilta
Santavuori, Martti: Merikarvian historia. 1900-luvun alkuun ( 1981 )
Päivitetty 9.9.2014 - Tulostettava versio -
 
 
 Merikarvian kunta • Kauppatie 40, 29900 Merikarvia • puh. 044 7246 333 • etunimi.sukunimi@merikarvia.fi
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations Oy