Kräni om Merikarviajjoen alajuaksuj ja merev välis oleva pitkä ja soukka kylä niinko housumpunttu. Krookka pualestas on satamakylä, nykysen Kauppatiäm päätepiste merer rannas. Kränij ja Krookan erottaa toisistas sahalle menevä levee pikitiä.

Monet matkailijat ihimettelee näitten kyläin krahisevia nimiä, mutta paikkakuntalaisille niitten sanomises ei ol tuskan nujuu. Nua krahinat ja krohinat meidäm murtees om perintöö rannikor ruattin kiälestä niiltä ajoilta ko täälä oltii kakskiälisiä.

Nimein alakuperää on kans taivasteltu ja fundeerattu, mistä sonko on saatu just tämmöset nimet. Krookka-nimi on syntyny kuulemma tälläi: Entisinä aikoina tavaroita kulijetettii tääläpäi laivoilla ja hevosilla. Merikarvialla oli sahoja, silakoita ja pyttyverstaita. Sahat tarvitti puuta,

pastiat Krookar rannnas lastii odottavii laivoi. Hevosia tuli ja meni, ja kauramoottoreistaki tuli päästöjä.

Kevättalavella, ko aurinko rupes sulaattamaa tiälle pudonneita kokkareita, fliito varekset (ruattiks kråka, kråkor) paikalle plokkaamaa kokkareista palijastuneita kaurajjyviä suuruksekses. Ihimiset rupes sanomaa, että ”soli se paikka misä oli kamalasti krookkia” taikka ”tiällä oli ainaki viiskytä krookkaa”. Varespaikka eli Krookka. Satama-nimi pualestas palijastaa, mitä Krookas tehtii, lastattii ja lossattii tavaroita.

Kräni-nimen synty om paikallistarinam mukaa tämmöne: Jokirannas, josain nykyser riippusillam paikkeilla oli kerran kasvanu mahadottoman suuri puu. Jonaki päivänä soli sitte kaatunu vanahuuttas taikka salamal lyämänä. Ko se rojahti kumoo, sel latvaoksat elikkä kränät (ruattiks gren,grenar) ulettu toiselle rannalle ja kanto (ruattiks stubbe) jäi alakuperäselle paikalles. Aikanas kränät korijattii pois, niinko Kalevalan Iso tammi -runos, mutta niittem muisto jäi Kräni-nimee. Kannosta eli stubbesta synty Stupila, se paikka minkä maamerkkeinä on ny vanaha yhteiskoulu ja sitä vastapäätä entinen terveystalo.