Uskomatointa!

Ny son taas nähty, että yks kuva puhuu enemmän ko tuhannen sanaa. Yks pilapiirustus om pannu pual mailmaa sekasi. Pyhää ol loukattu, kuvaamatointa kuvattu ja uskontoo halaveksittu.

Kivet ja tulistikut kouras ja pommit räjäytysvalamiina tryykätää länsimaisten kuvaterroristein ja heidäl laitostes kimppuu. Ämmät ja kakarakki on komennettu kaduille opetettuja iskulauseita karijumaa. Valamista vihaa ja kostohhaluu oh heloppo kasvattaa vanahoilla kaunoilla ja vääryyksillä, jos vaa huutaa tarpeeks kovaa ja korkeelta.

Historias lukeneet vissii muistaa, kuinka Ranskav vallankumouksen aikanaki ihimislaumat ryntäs silimittömär raivov vallas tuhoomaa vallampitäjiä ja heidäm palatsejas. Mikkää järkisyyt ei saanu heitä toppaamaa, eikä tätäkää kiihkoo sammuteta seliittelyillä eikä anteekspyynnöillä. Ja sivumennen sanoin, ei ne ristiretkekkää vissii mitää huvimatkoja ollu.

Tämmötteitä olef fundeerannu, ko olen seurannu tuan tanskalaiskuvan nostamaa metelii ja melskettä ja samalla muistellu omia kokemuksiani yhydensorttisesta uskonnollisesta fanaattisuudesta. Siiheekää ei mikkää seliitykset eikä pykäläp purru.

Mulle kävi tälläi: Yhtenä aamuna pari yläasteef flikkaa tuli kouluu valakosina ko haamut. Vaattet oli valakoset, kenkät ja kassit ja vanttut päällystetty valakosella lakanalankaalla. Siniruutuset vihkot ja konseptipaperit oli syntii, ruakalan punaset muavilautaset syntii, ja ne piti korvata valakosilla. Tua oli kumminki vasta alakuu.

Mulle alako tulla ukaaseja postis ja kädestä kätee. Flikat toi harva se päivä heti aamulla haukkumakirijeen opettajaihhuaneesee. Niis ripustettii myllynkivee mun kaulaani, ko mä turmelen nua kaks piänimmistä valaheellisella opetuksellani.

Mä opetin kiälentaidol lisäks kirijallisuutta ja oliv viä koulun kirijastoh hointaja ja haalin annetuilla määrärahoilla uusia kirijasarijoja. Noli kaikki syntii, niin Kalevalat ko Seittemät velijeksekki, kunei nollu totta.

Äidinkiälen oppikirijasta revittii kirijallisuusosuus pois, ennen tunteja ruvettii varmistamaa, oliko ohojelmas tuata syntitekstii taikka-videoita. Jos oli, flikat istu konkilla ja selaili pikkulasten elukkakirijoja, färillisiä! Mä ehedotin, että he lukis Raamattuu, tuata kirijojen kirijaa, ja tekis lukemastas esseitä. Ei kelavannu koulur Raamatukkaa, kunei nollu 1700-luvum painosta.

Flikkaij Jumala vaati fraktuurapränttii ja vanahaa kirijasuamee. Sukkelaa täs oli se, että Taivaanisä ei pannu pahakses viaraskiälisiä miälikuvitustekstejä eikä niitä kirijoja revitty.

Nummeron antamisesta tuli onkelma. Oliko oppilailla oikeus saada lukiokeloponen arvosana, vaikka oppisuunnitelmam mukasesta kurssista oli pualet suarittamati. Muilta vaadittii palijo enemmä. Pitikö mun antaa poonusta uskonnon kaapuu verhotusta ahadasmiälisyydestä ja ykssilämäsyydestä.

Soli mulle ittelleni kamala vuasi, hyväh huamenen toivotukses uhkaus merten syvyyksii upottamisesta." Voiko ihanammim päivä enää alakaa..." Flikkaiv vanahemmat sitä postii lähetti ja flikat joutu toimimaa kuriireina.

Äidinkiälen opetussuunnitelmaa ei tästä "kivityksestä" hualimati justeerattu uusiks, eikä preiveil lähettäjät suastunu tulemaa koululle juttelemaa nokikkai mun kansani. Ne ampu kovilla kaukaa.

Mun tuli sääli nuitä älykkäitä ja fiksuja flikkoja. Heidäm piti elää nuaruutes niif färittömäs ja henkisesti ja henkellisesti ahtaas mailmas, misä oma ajattelu oli kiälletty. Lopuks kaikki ittes sivistäminej ja esimerkiks lukioo menoki oli syntii.

Heitä ohojattii ulukoopäi samalla kiihkolla, mitä ny nähädää laajemmas mittakaavas näis kuvamiälenosotuksis. Osa joukosta ei enää välttämäti tiädä, miks huudetaa ja kivitetää, huudetaa vaa muittem mukana.

Molen aina ihimetelly, kuinka jokku ihimiset kattoo ittes päteviks määrittelemää, mitä Jumala tahtoo ja mistä Hän suuttuu taikka leppyy. Nämä kaikkitiätävät on teheny Hänestä omii tarkotuksiis sopivan rankasuautomaatij, joka sensuroi elämästä färit, eri taiteenalat ja elämänilon. Ei sunkaa Taivaanisä voi nuim pikkumainen olla?